Seurasaaren ulkomuseo
Seurasaaren ulkomuseossa voi vierailija tutustua Suomen maakunnille tyypillisiin vanhoihin rakennustapoihin 1600-luvulta lähtien. Perinteinen elämänmeno menneiltä vuosisadoilta aukeaa käviän katseltavaksi perinteisissä pihapiireissä. Alueelta löytyy myös mm.1600-luvun puukirkko ja 1700-luvun kartano.
|
Senaatintori
Senaatintori on Helsingin tunnetuin symboli ja yksi kaupungin suosituimmista turistikohteista. Senaatintorin loivat 1800-luvun alkupuoliskolla asemakaavoittaja Johan Albrecht Ehrenström ja arkkitehti Carl Ludvig Engel. Uutta aukiota suunnitellessaan Ehrenström otti vaikutteita uusklassiseen tyyliin toteutetuista eurooppalaisista aukioista, ennen kaikkea Tukholman Kustaa Aadolfin torista. Ehrenström korosti symmetriaa. Torin pohjoisreunan tuli olla mittasuhteiltaan symmetrinen, ja myös torin itä- ja länsilaidoille sijoitettavien rakennusten tuli olla julkisivuiltaan symmetriset.
Senaatintorin rakennuksista viimeisenä valmistui pohjoispuoliselle kalliolle sijoitettu Suurkirkko. Engel suunnitteli kirkkoa vuosikymmenen ajan ja hioi sen tyylin mahdollisimman elegantiksi ja pelkistetyksi. Kirkon ilme kuitenkin muuttui ratkaisevasti vuonna 1830 aloitettujen, kaksi vuosikymmentä kestäneiden rakennustöiden aikana. Keisarin käskystä ja Engelin harmiksi kirkon eteen rakennettiin Senaatintorille laskeutuvat monumentaaliportaat, joiden tieltä purettiin päävartiorakennus.
|
Yliopiston kirjasto
Carl Ludvig Engelin 1836 suunnittelema empiretyylin kirjasto valmistui 1840 Senaatintorin kulmaan. Venäjän keisari Nikolai I hyväksyi Engelin monumenttalisen klassismista vaikutteita ottaneen ehdotuksen valmistettavaksi. Yliopiston kirjaston kolme suurta salia ovat Suomen arkkitehtuurissa vertaansa vailla oleva kokonaisuus. Kirjastoon rakennettiin laajennusosa Rotunda, joka valmistui vuonna 1907 ja sen suunnitteli arkkitehti Gustaf Nyström. Yliopiston kirjastoa on pidetty yhtenä Suomen kauneimmista rakennuksista.
|
Rautatieasema
Helsingin rautatieaseman rakentamisesta järjestettiin suunnittelukilpailu vuonna 1904. 21 ehdotuksen joukosta voittajaksi valittiin Eliel Saarinen. Rautatieaseman rakentaminen kesti viisitoista vuotta. Se vihittiin käyttöön 5. maaliskuuta1919. Rakennusmateriaalina käytettiin julkisivuissa suomalaista graniittia. Rakennuksen tunnuksina toimivat kellotorni ja pääsisäänkäynnin lamppuja kannattelevat Emil Wikströmin suunnittelemat Lyhdynkantajat. Asemarakennukseen kuuluu kellotorni, jonka kellon halkaisija on 3,3 metriä. Torni on kadun pinnasta mitattuna 48. Minuuttiosoittimen pituus on 1,5 m ja paino 60 kg. Tuntiosoittimen pituus on 1 m ja paino 40 kg. Tornissa on yksi parveke joka suuntaan.
|
Kiasma
Nykytaiteenmuseo Kiasman on suunnitellut yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl. Suunnittelun lähtökohtina on ollut ajatuksia kultaisesta leikkauksesta, zenmäisestä rauhasta ja inhimillisestä mittakaavasta. Kaikki tekniikka on piilotettuna seinärakenteisiin. Valonlähteet on sijoitettu valotaskuihin. Sen ansiosta valaistus on epäsuoraa ja valo hajoaa näyttelytiloihin eleettömästi.
Pelkistäminen näkyy myös materiaalivalinnoissa. Sisäseinät ovat valkoista rappausta, lattia jalkalistatonta, mustaksi värjättyä teräsbetonia. Osa näyttelytilojen seinistä kaartuu tai ne ovat vinoja suhteessa tilaan. Tiloissa on etsitty ja löydetty karheutta, joka on ominaista paikoille, joissa nykytaide parhaimmillaan esittäytyy. Kaikki näkyvät erikoisvalaisimet perustuvat Steven Hollin luonnoksiin. Hänen käsialaansa ovat esimerkiksi hiekkapuhalletut alumiinivalaisimet ja kahvilan katon "valuva jää".
|
Eduskuntatalo
Johan Sigfrid Sirénin suunnittelema Eduskuntatalo on ollut osa suomalaista kansallismaisemaa ja identiteettiä vuodesta 1931. Talo rakennettiin vuosina 1926 - 1931. Eduskuntatalo on 1920-luvun klassismia. Talo on 25 metriä korkea ja tilavuudeltaan 107 965 kuutiometriä. Julkisivussa on 14 pylvästä, joiden päät ovat korinttilaispohjalta tyyliteltyjä.
Itsenäisyyden ja kansanvallan monumentiksi rakennettu Eduskuntatalo on viimeistelty kokonaistaideteos, jossa rakennustaide, taideteollisuus, taidekäsityö ja kuvataide muodostavat yhdenmukaisen, arkkitehtuurin ehdoista lähtevän kokonaisuuden. Sisustuksen yksityiskohdissa voi nähdä myös funktionalismin pelkistyneisyyttä ja art decon koristeellisuutta.
Sirénin piirtämiä ovat myös tärkeimpien tilojen kalusteet, valaisimet ja lukuisat muut yksityiskohdat. Sisustuksen materiaalit pyrittiin löytämään pääosin kotimaasta. Kalusteiden puulajeja ovat tummanruskeaksi käsitelty loimu- ja visakoivu, tammi ja pähkinäpuu. Istuntosalin ja puhemiehen huoneen kalusto tehtiin kuitenkin eteläamerikkalaisesta jakarandasta.
|
Suomen kansallismuseo
Kansallisromanttista tyyliä edustavan Suomen kansallismuseon suunnittelivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Vuonna 1910 valmistuneen rakennuksen sisääntuloaulan katossa on Akseli Gallen-Kallelan maalaamat Kalevala-aiheiset kattofreskot. Vuonna 1928 maalattujen freskojen esikuvana olivat Gallen-Kallelan Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin vuonna 1900 maalaamat freskot.
Rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä keskiaikaisista suomalaisista kirkoista ja linnoista sekä etenkin sisätiloissa kansainvälisestä art nouveau -tyylistä. Museo avattiin yleisölle 1916. Viimeisin peruskorjaus valmistui vuonna 2000.
|
Finlandia-talo
Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo valmistui 1971. Talo on upea kokonaistaideteos, jossa yksityiskohdat ovenkahvoja ja valaisimia myöten ovat Aallon käsialaa. Finlandia-talo sisältää monia yksityiskohtia, joita Alvar Aalto kehitti elämänsä aikana monumentaalirakennusten parissa työskennellessään.
Se ei ole funktionalistin luomus. Se on päinvastoin dekoratiivisesti käsitelty kubististen muotojen yhdistelmä, josta muodostuu monitahoinen kokonaisuus. Mikään elementeistä ei ole pelkästään dekoratiivinen, sillä Aalto oli uskollinen funktionalismille. Hän etsi aina muodoilleen myös käytännön motiiveja.
Finlandia-talon johtoajatus oli tornimainen osa, jossa on kokonaisuuden ylitse rakennettu vino katto. Aalto uskoi saavuttavansa paremman akustisen ratkaisun jättämällä tyhjän kaiuntatilan salin yläpuolelle.
|
Olympiastadion
Helsingin Olympiastadion, vuoden 1952 kesäolympialaisten keskuspaikka, on Suomen suurin urheiluareena. Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema stadion rakennettiin monessa vaiheessa. Rakentaminen aloitettiin 1934, ja ensimmäinen vaihe päättyi 1938. Tyylisuunnaltaan funktionalismia edustava stadionin rakentaminen alitettiin vuonna 1934. Rakentamisen ensimmäinen vaihe päättyi neljä vuotta myöhemmin, 1938.
Stadionin tornin korkeus on 72 metriä. Stadionrakennuksen pituus on 243 metriä ja suurin leveys 159 metriä. Stadionilla sijaitsevat myös Toivo Jäntin suunnittelemat urheilumuseo ja retkeilymaja.
|
Temppeliaukion kirkko
Temppeliaukion kirkko Töölössä on yksi hienoimpia Suomalaisia moderneja kirkkoja. Arkkitehtien Timo ja Tuomo Suomalaisen vuonna 1961 suunnittelema kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja on siitä lähtien ollut yksi Helsingin suosituimmista arkkitehtuuri kohteista. Kirkko on louhittu kallion sisään ja valo lankeaa kirkkosaliin suuren kattoikkunanauhan ansiosta. Kirkon akustiikka on onnistunut erinomaisesti kivirakenteiden ansiosta.
|
Uspenskin katedraali
Uspenskin punatiilinen katedraali on suurin Itä-Euroopan ulkopuolella oleva ortodoksinen kirkko. Kirkko valmistui 1868 ja on kuuluisan venäläisen kirkkoarkkitehti Aleksei M. Gornostajevin suunnittelema. Kirkon kolmetoista kullattua kupolia kuvastaa Kristusta ja kahtatoista apostolia, lisäksi kellotornissa kiiltää yksi liekinmuotoinen kullattu kupoli. Kirkon nimi tulee slaavilaisesta sanasta uspenie, joka tarkoittaa poisnukkumista eli kuolemaa.
|